Terveisiä Korpilahdelta!

Terveisiä Korpilahdelta!

Viisi vuosikymmentä koulun monipalvelutyöntekijänä ahertaneella Pirkko Virtasella ovat taskut täynnä mukavia muistoja. Töihin on aina ollut kiva mennä.

”Ei ollut ollenkaan päivänselvää, että päätyisin näihin hommiin, joita nyt viisikymmentä vuotta tein. Hain ensin ammattikouluun, jonne pääsy jäi pisteen päähän. Kävin myös testeissä sukulaistädin työpaikalla Fredrikssonin lakkitehtaalla, mutta sekin koitos meni vähän pieleen – ja hyvä niin.

Oli vuosi 1966 ja minulla ikää 16 vuotta, kun otin vastaan ensimmäisen työpaikkani Korpilahden kunnalla. Sillä tiellä olin koko työurani.

Ensimmäiset 12 vuotta toimipaikkanani oli Saukkolan kyläkoulu, oma kotikouluni, joka yhdistyi myöhemmin toisen kyläkoulun kanssa. Vastuulleni annettiin siivous- ja keittiötyöt sekä talonmiehen hommat.

Olosuhteet olivat nykymeininkiin verrattuna alkeelliset, ihan maaseudullahan sitä oltiin. Jääkaappia piti odotella kunnalta vuosikausia, sitä ennen kaikki ruoka pidettiin kylmänä kellarissa. Veden kanssakin oli välillä niin ja näin, se loppui helposti. Koulua lämmitettiin puilla, vasta 1990-luvun alussa siirryttiin turvallisuussyistä sähkölämmitykseen. Läheisten maatilojen kanssa oli hyvät välit: vein aina työpäivän päätteeksi naapuriin tyhjän maitohinkin, jonka sain sitten aamulla täysinäisenä takaisin. Naapuritiloilta käytiin myös hakemassa perunoita ja muita kasviksia koululaisten ruokia varten. Sadonkorjuuhommia tehtiin välillä yhdessä lastenkin kanssa. Niin ihania ja vilpittömiä nämä maalaislapset! Helposti sitä asettui vähän kuin äitihahmon rooliin, kun lapset mielellään tulivat keittiöön kanssani juttelemaan.

Hommat hoidetaan huolella

Vuonna 2009 Korpilahden Tikkalaan rakennettiin uusi, iso koulukeskus, jonne me kyläkoululaisetkin muutimme. Olihan se ensin jännä paikka, mutta hetken asiaa tarkasteltuani ajattelin, ettei tämä ole paha juttu ollenkaan.

Minulla on aina ollut hyvät esimiehet, jotka ovat pitäneet neuvon porttia auki. Olen sellainen tiedonimijä, joka haluaa vielä tuon ja tuon ja tuonkin oppia. Myös kiireestä tykkään, sillä eihän mikään istumalla valmiiksi tule. Olen myös aina ollut tarkka työssäni, haluan, että kaikki tehdään kerralla kuntoon ja että homma on jees nyt eikä ensi viikolla. Vaadin samaa työkavereiltakin. Hutilointi kostautuu, ja tarkastajat kyllä tarttuvat puutteisiin. Ja kun asiat on hoidettu, siitä tulee kiitosta. Kiitosta jaan mielelläni muillekin.

Monipalvelutyöntekijän peruspäivä Tikkalan koululla koostuu kaikenlaisesta siivoukseen ja ruoanlaittoon liittyvästä. Päivä alkaa hyvissä ajoin ennen seitsemää, jolloin täytyy olla päiväkotilasten puuroa keittämässä.

Vaatii hyviä organisointitaitoja, jotta kaksi ihmistä saa päivän mittaan kaikki siivoushommat oikeaan aikaan hoidettua, täydet ruokakärryt oikeisiin tiloihin oikealla hetkellä ja likaiset astiat taas rivakasti pesuun. Pääasiassa ruoka tulee Tikkalaan Korpilahden keskuskeittiöltä, mutta kyllä monesti pastan ja riisin keitto tai pyttipannun pyöräytys hoidetaan ihan itse. Kaikenlaiset allergiat täytyy myös pitää mielessä – ja se onkin yksi asia, joka on muuttunut aika lailla tässä vuosikymmenten aikana.

Mielessä mukavat muistot

Yksi parhaista muistoista on kymmenen vuoden takaa, kun päätettiin oppilaiden kanssa ruveta keräämään säästöjä Kolmårdenin retkeä varten. Työkaverit saivat idean, että täytyy nuo Pirkon herkkureseptit saada kansien väliin, ja niin meidän kouluavustaja teki hienon kierreselkäisen reseptikirjasen. Siinä oli muutama kymmenen ruokaohjetta, hinnaksi laitettiin kymppi, ja niin me pääsimme myyntituloilla Ruotsiin. Retkestä tehtiin juttu Korpilahden paikallislehteen.

Nyt tammikuussa 2017 alkoivat eläkevuodet. Kyllä minulla touhua riittää vapaa-aikanakin! Olen kova ulkoilemaan ja tykkään siivoamisesta ja käsitöistä. Sukkia neulon mielelläni kummilapsille ja muille läheisille, ja seurakunnan käsityökerhossa käyn kun siellä tapaa samalla kavereitakin. Olen hurahtanut myös mosaiikkitöihin, niitä tehdään vanhoista astioista. Kahden ajokoiran kanssa tulee ulkoiltua, ja ulkohommista myös kasvimaan hoito ja pilkkiminen ovat mieluisia. Olen iloinen, että saan nauttia terveydestäkin, ei tarvitse paljon apteekin ovia nykiä.

Pitkän uran kruunasi marraskuussa Jyväskylässä järjestetyt juhlallisuudet, jolloin sain 50-vuotisesta urastani mitalin."



Teksti: Kaisa-Leena Laine